+9°C ja ei päivääkään...

Käsitellään otsikko välittömästi. Ensimmäiset haarapääskyt. Tänään Herttoniemen ja Viikin rajalla olevilla pelloilla. Kovasti yritin kuvata, mutta en saanut yhtään tarkkaa. Kolme niitä kai oli, lentelivät hetken edessäni ja sitten katosivat.

Out of focus, mutta ei tästä voi erehtyäkään. Kevään mittaan on ollut puhetta vanhasta sanonnasta... joka on kyllä aivan surkea!

Muuten uusia lajeja on taas osunut joka päivälle. Lauantaina kävin Vuosaaressa. Kallvikissa oli vielä jäistä, eikä uutuuksia näkynyt. Pieni parvi timaleita yllätti ruovikossa. Hippiäisiä. Yksi oli lepässä aivan kävelytien päällä, mutta oksiston läpi taas mahdoton kuvata. Uutelasta olin kuullut, että alleja voisi näkyä. Noin kymmenen parvi siellä ensin näkyikin, kunnes niitä kasaantui jatkuvasti lisää paikalle ja lopulta varmaan sata tai kaksi yhdessä läjässä. Ensimmäiset silkkiuikut näkyivät myös ja merikotkakin kävi pyörähtämässä näkösällä. Tukkakoskeloita oli kuulemma myös näkynyt, mutta ei osunut omaan silmään. Metsissä tai niityillä ei näkynyt ihmeempiä.

Sunnuntaina kävimme Lammassaaressa. Toki kamera ja kiikarit olivat mukana, mutta en kummia retkeltä odottanut. Porslahden ja Lammassaaren lintutornit ovat niin kaukana vedestä, ettei ilman kaukoputkea paljoa näe ja vesi on siellä muutenkin jäässä. Ruovikossa tuskin alkaa tapahtumaan kummempia, ennen kuin hyönteiset rupeavat liikkumaan (tai ehkä joku voi havaita luhtakanan tai kaulushaikaran?). Loppumatkasta räyskä kuitenkin lensi rääkyen yli, siitä uusi havainto ja lopuksi pikkutikkakin lennähti kuvausetäisyydelle. Todennäköisesti sääksi kävi kaukana lekuttelemassa, mutta pitää odottaa varmempaa havaintoa.

Seuraavina päivinä työmatkoilla näin taveja, punajalkavikloja, ensimmäisen rautiaisen ikinä ja kivitaskuja. Punajalkaviklojen seurana oli myös muita kahlaajia, mutta liian kaukana tunnistettaviksi. Liroja tai metsävikloja varmaankin. Jälkimmäistä en varmuudella viime vuonna nähnytkään, mutta liroja senkin edestä. Metsäkirvinen saattoi myös vilahtaa, mutta kun näytti lähinnä peräpuoltaan, niin en varmaksi osaa sano sitäkään.

Metsäkirvisen lisäksi mietityttämään jäi vaimea sirittävä ääni ruovikon reunassa. Ihan muutaman metrin päässä olin, mutta mitään en nähnyt ja äänikin loppui sen verran nopeaan, ettei sitä kerinnyt kunnolla paikallistamaan. Ehkä joku hyönteinen?

Pikkutikka

Oli niin lähellä, että pakko laittaa kaksi kuvaa

Ensin oli muutama alli..

..sitten muutama lisää

Hippiäinen oli lähellä, mutta silti vaikeasti kuvattavissa

Arboretumin orava. Pakko kuvata, vaikka ei lintu olekaan!

Ensimmäinen rautiainen ikinä. Vähän hätäinen ja haastava tilanne. Ensin kiikaroin, sitten kuvasin ja seuraavaksi lintu lensi  jo tiehensä.

Mustarastas pesänrakennuspuuhissa

Liekö jo munia pesässä vai vasta koemakaus?

Yritin löytää tukkakoskeloa tänään työmatkalla. Ei näkynyt. Kivitasku kuitenkin lennähti pyörän alta karkuun ja päivittäispisteet saatu. Tässä naaras.

Ja tässä pyörän alta karannut koiras.

Sepelkyyhkyläiset iltapäivälevolla

Räyskä on maailman suurin tiira!

Meriharakka, nokikana...

Viikossa tapahtuu. Melkein joka päivä olen onnistunut näkemään jonkun uuden lajin. Edellisen päivityksen jälkeen punakylkirastas, laulurastas, pajusirkku, nokikana, meriharakka ja merimetso. Hippiäisiäkin on paljon, parhaimmillaan melkein astuu niiden päälle! Siis melkein. Rastaat, peippo ja punarinta täyttävät äänimaiseman nyt. Keltasirkkuja, tilkejä ja hippiäisiä kuule laulavan myös. Viherpeipot ovat jo rauhoittuneet, vai vaikuttaako se vain siltä, kun kaikki muut ovat niin äänekkäitä? Tässä viikon kuvasatoa.

Nokikana Vanhankaupungin koskella.

Varis pesässä

Lähdin töistä Kaivopuiston kautta ja näin Uunisaaressa hermostuneen näköisesti lentäviä vaaleita lintuja. Pelästyin jo, että ei kai tiiroja vielä ole. Ei ollut, tyllejä vain. Viime vuonna en näitä nähnytkään, joten epätarkka lentokuva saa kelvata tässä vaiheessa.

Meriharakat saapuivat muutama päivä sitten. Ja meteli on sen mukainen!

Uunisaaressa oli kalalokkeja. Selkeästi herkissä tunnelmissa!

Merikotka

Pajusirkku. Yleensä sen näkee vain ruo'on päässä laulamassa. Nyt oli evästauko.

Kesällä niinkin arkinen lintu kuin västäräkki. Miten paljon sen näkeminen tuokaan iloa!

Isokoskelot. Niitä näkyy nyt paljon. Molempia sukupuolia. Kesällä koreita uroksia ei sitten juuri näekään.

Erikoisen värinen kanadanhanhi 

Hippiäinen lauloi lähellä. Tässä kuvassa ei ole monia metrejä väliä, mutta on se hippiäinen vain pieni ja tarkennuskin vähän pielessä.

Harakka Arabianrannassa.

Laulurastas lennähti laulupaikaltaan suoraan eteeni. Havuja jäi kyllä vähän väliin estäen täydellisen kuvauksen.

Vähän aikaa sitten keltasirkkuja näkyi vain ruokintapaikoilla. Yleensä parvena. Nyt koiraat koreilevat ja lauleskelevat  siellä täällä.

Kiurun laululento. Vähän aikaa kun viettää Viikon pelloilla, jää aika vahva korvamato.

Käpytikka pesänrakennuspuuhissa. Kaksi koloa osunut silmään lähialueella

Punarinnan laulua kuuluu nyt kaikkialla!

..ja välillä niitä näkyykin.

Uutuuksia ja tasonnostoa

Lauantairetki Viikkiin. Seitsemän uutta lintua listaan. Osa jäi kuvaamatta, tai surkeita kuvia, joten laitetaan tähän vain muutama kiva uutuus tai parempi kuva vanhoista tutuista.

Vihdoin hyvä kuva tiklistä!

Kiurut lauloivat kovasti ja yritin kuvata niitä pellon laidalta. Hemppo lensi viereiseen pusikkoon.

Mustarastas ei ole uutuus, mutta istui sen verran nätisti oksalla, että oli pakko kuvata. Kuten moni muukin laji, mustarastas on koiraana näyttävämpi, mutta naaras on hempeämpi ja ehkä kauniimpi.

Lintulaudalla pyöri järripeippoja, jotka tunnistaa oranssista väristä. Tämä oranssi pilkahdus ei kuitenkaan sopinut siihen muottiin. 

Operaatio Hippiäinen jatkuu. No luck. Tänään kuulin kuitenkin hippiäisen laulavan pari kertaa pelkän piippailun sijaan.

Pidin evästauon lintutornin vieressä. Meri oli jäässä, joten ajattelin, ettei tornista mitään kiinnostavaa näkyisi, mutta kävin silti katsomassa. Ruskosuohaukat olivat saapuneet. Naaras näkyi ensin ja kuvan koiras lensi tornin yli.

Menomatkalla näin kaukaa jonkun västäräkkimäisesti liikkuvan, mutta rusehtavan linnun. Paluumatkalla kuvasin niittykirvisen. Jos tarkasti katsoo, kuvasta näkyy takavarpaan naurettavan pitkä kynsi, jonka pitäisi olla varmin tuntomerkki, eliympäristön lisäksi, erottamaan metsäkirvisestä. Tästä linnusta en oleta ikinä saavani parempaa kuvaa, vaikka kivaa sekin olisi.

Kaksi akkua oli mukana, mutta temppuilevan rungon takia akut kuluvat nopeasti. Isolepinkäisen näin ensimmäistä kertaa ikinä ja sain tämän kuvattua mukavan lintuharrastajan kaukoputken läpi kännykällä!

Kevät ei olekaan peruttu!

Västäräkistä vähäsen... 

Pyöräilin eilen töistä kotiin ja olisikohan jossain Pohjoisrannan kohdalla kuulunut kesäinen kirkaisu. Olin aiemmin tällä viikolla kuunnellut lokkien ääniä netistä, joten ääni kuulosti tutulta, mutten sopivaa lintua saanut silmiini. Kiersin kotimatkalla Mustikkamaan kautta ja kuulin saman äänen, tosin useammalla suulla. Ensin näin kaukana jäällä muutaman tummapäisen lokin ja sitten niitä lensi useampi ohi. Parikymmenpäinen naurulokkiparvi mekkaloi luodolla ja välillä lähtivät koko porukalla lentoon rääkyen. Naurulokit ovat peruslokeistamme myöhäisimpiä, joten niitä voi hyvällä omalla tunnolla jo sanoa kevätlinnuiksi!

Naurulokkeja ihmetellessäni kuului tuttu törähdys taivaalta. Pari kurkea lensi yli. Melkein heti perään toisesta suunnasta kuului kova honkotus ja monikymmenpäinen hanhiaura lensi yli. Kiitos Leolle vinkistä, aurat kannattaa kuvata, vaikkei ne paljaalla silmällä erikoisilta näyttäisikään. Raitamahaisia lintuja oli tässä parvessa, joten lienevät tundrahanhia. Kotona aloin vähän epäilemään tundra- ja kiljuhanhien välillä, mutta seuraavana päivänä näkemäni vanhempi harrastaja tuomitsi ne tundrahanhiksi.

Trumpetti törähtää

Vanhemman lintuharrastajan avulla nämä määritettiin tundrahanhiksi. Aurassa oli paljon valkovatsaisiakin, mutta ne ovat kai viime kesän poikasia

Pari muutakin ylilentoa tapahtui. Muutama yksittäinen töyhtöhyyppä lensi yli, todennäköinen kottaraisparvi ja joku kurppa. Kurppa sujahti matalalla suoraan ylitseni, en siitä saanut mitään kuvaa, mutta muoto oli hyvinkin... kurppamainen. Kulosaaresta näin vielä Kivinokalla lentävän sepelkyyhkyparven. Kevään ensimmäisiä nekin.

Sepelkyyhkyjä

Tänään päätin kiertää Viikin kautta kotiin. Riskillä liikenteeseen, koska jäinen ja luminen sohjo ei varmasti olisi mukavaa pyöräiltävää. Jalat märkinä joutuikin välillä taluttelemaan. Arabialla näin taas mustan parven ja pääsin todentamaan ne nyt varmasti kottaraisiksi. Jokunen sata sekalaista lokkia oli osin sulalla nurmella sekä muutama valkoposki- ja kanadanhanhi.

Kottarainen on kirjava lintu. Valosta riippuen näyttää aina ihan erilaiselta.

Pian valkoposkisia kakkiaisia on kaikki viheralueet täynnä, eikä kukaan tykkää niistä.

Kanadanhanhi on ylväs ja kookas lintu

Viikin pellolla olikin sitten kymmenittäin kanadanhanhia ja muutama merihanhikin. Näinpä myös parin laulujoutsenia, muistaakseni Helsingissä ensimmäistä kertaa ikinä. Mutta suurimman hymyn huulille sai kirkkaana valkeana liikkuva piste pellolla. Tai useampikin. Västäräkkejä! Miten olenkaan odottanut tuon heiluhännän näkemistä! Jotenkin se on ensimmäinen lintu, joka oikeasti saa uskomaan kesän tuloon.

Laulujoutsenia. Mukava nähdä näitäkin rannikolla enemmän viihtyvien kyhmyjoutsenten sijaan.

Merihanhia

Uuttukyyhkyjä

Töyhtis kylpee kevätauringossa

Pellolla oli myös kiuruja, mutten niistä saanut järkevää kuvaa. Ehkä myöhemmin. Pellon toisella laidalla kaukoputkimiehet olivat kuulemma nähneet kulorastaita, jollaisen itsekin haluasin joskus nähdä ja kuvata. Yksi ainokainen epävarma havainto on viime kesältä. Myös isolepinkäisellä spekuloitiin, mutta jääköön se spekulaatioksi. Uuttukyyhkyjä näkyi myös ja Viikistä lähtiessäni vanhempi lintuharrastaja huuteli perääni ja osoitti taivaalla lentäviä kahta harmaahaikaraa, joten kahtena päivänä sain 12 uutta havaintoa! Kevät ei siis olekaan peruttu.