Kesälintuja

Pyöräilin tänään töihin Lammassaaren kautta ja koiralenkillekin otin kameran mukaan. Satakielet ovat vilkkaimmillaan. En laskenut, mutta ehkä parikymmentä laulavaa eri paikoissa kuulin tänään. Myös mustapääkerttujen laulua olisi nyt hyvä opiskella. Vähän satakieltä, ripaus punarintaa ja hyppysellinen laulurastasta. Ja kerttumaista lurittelua ehkä. Noita ajatuksia heräsi, kun laulua kuuntelin. Lammassaaressa kuulin ensimmäisen pensaskertun ja kävihän se myös näkyvillä. Ruokokerttuset jankuttavat ruovikossa loputtomiin ja ensimmäinen harmaasieppokin näyttäytyi.

Ehkä hauskin yllätys oli lehvästön seassa määkivä kultarinta. Kunnon kuvaa en saanut, mutta aika varma kuitenkin olin jo pelkän äänen kuultuani. Tiira.fi:n havaintojen perusteella varmistui, että havaintopaikassa tosiaankin kultarinta on kuultu.

Satakieli laulaa täysiä!

Jos ääntä ei lasketa, mitkä olisivat tämän näköisen linnun erityistuntomerkit?

Kastanjetti soi

Vaimea jupina paljasti harmaasiepon. Pitkästä aikaa!

Bongaa kultarinta.

Monipuolisesti lirputtelevan mustapääkertun vatsa. Nyt luulen tunnistavani laulun, mutta sotketaampa muita kerttuja vielä mukaan, niin enpä tiedäkään...

Pensaskertun paljasti yksitoikkoinen, mutta mukava kitinä. Ei näyttänyt kupeita tai selkäänsä ollenkaan, mutta kuvassa erottuu vaalea jalka, joten ei voi esim. hernekerttuun sekoittaa, jos äänestä jäi epävarmuus.

Ruokokerttunen ja loputon jankutus.

Kesä tuli jo?!

Huh, vilahtipa aika nopeasti. Blogissa on tietenkin tiukasti seurattu kevään etenemistä. Paitsi että pari viikkoa on tavallaan ollut vähän hiljaisempaa. Muutama viikko sitten tuntui, että kevät tuli ihan ryminällä. Lumet sulivat ja uusia lintulajeja tuli yhtäkkiä vaikka kuinka paljon. Sitten taas vähään aikaan ei tuntunut tapahtuvat mitään. Kunnes nyt on alkanut pikkuhiljaa vihertämään ja pari päivää sitten kuulin ensimmäiset pajulinnut. Tänään iltalenkillä äitin kanssa kuulimme ainakin viisi laulavaa sirittäjää ja Purolahden tornin lähellä räpätti ruokokerttunen. Auringossa olisi ollut ihan t-paitakeli, vaikka mittari olikin ehkä jossain 13 asteen kohdalla.

Pajulintu! Miten ihanaa olikaan kuulla sen haikea sävel pitkästä aikaa. Harmi ettei tästä ole videota. Pajulintu on pieni ja siro otus, mutta laulaa todella antumuksella. Kurkku pullistuu ja laulun aikana pää kääntyilee eri suuntiin, että kaikki varmasti kuulevat.

Sirittäjä oli yllätys. Viime kevään perusteella olisin ajatellut kuulevani tämän vasta vähän myöhemmin. Laulava sirittäjä on muuten kiitollinen seurattava. Se liikkuu aika pienellä alueella puusta puuhun ja laulaa loputtomasti.

Mustapääkerttu. Naaraalla tosin ei ole musta pää, vaan punaruskea. Ihmettelin, että mikä puskassa naksuu. Pajulintu lauloi vieressä, mutta sen varoitusääni on vaimea "hyit". Silmällä en saanut selvää, mutta kameralla sohimalla ja kuvankäsittelyllä sain tämän kaivettua esiin.

Pari viikkoa sitten kävimme Sipoossa Pilvijärven lähistöllä kävelemässä lenkin. Harmiksemme retkelle opastanut kirja on ehkä vähän vanhaa painosta ja iso osa reitistä meni asutusalueen keskellä tai läheisyydessä. Mutta oli sielä metsääkin. Yhdellä järvellä uiskenteli kuikka ja eväspaikaltamme saimme seurata kahden kotkan liitelyä. Nolottaa kun ei siluetin perusteella varmaksi osaa sanoa, mutta eiköhän ne merikotkia ollut, kun kartan perusteella liitelypaikan kohdalla järvikin oli.

Punarinta lauloi kauniisti pienen kuusen latvassa

Tosiharrastaja ei epäile hetkeäkään maa- ja merikotkan siluetin välillä. Itse epäilen, jos ei valkoista pyrstöä näy.

Kotka laskeutui puuhun

Vappuretki oli tarkoitus tehdä Porkkalanniemeen. Olimme viime vuonna siellä munkki- ja simaretkellä ja haahkojen soidinmenot olivat kovaa käynnissä. Tuulisen sään vuoksi menimme Espooseen Vaakkoi-järven alueelle. Lintujen osalta tuntui olevan hiljaista, mutta lopulta evästämään ryhdyttyämme näimmekin toivomamme. Kaakkuri! Nuuksiossahan on kaakkureille tehty kelluvia pesintäsaarekkeita ja kanta voi alueella ilmeisesti verrattain hyvin.

Kirjosiepot ovat saapuneen. Ensimmäinen kuvattu ja toinen havaittu.

Kaakkuri! Harvinainen erämaiden lintu.

Olen kännykkään kerännyt havainnoista listaa ja tänään tuli muuten 100 täyteen. Viime vuonna laskin vain julkaisukelpoisia kuvia, joten epävarmuutta niiden osalta ei paljoa jäänyt. Nyt kun osasta on vain muistikuva, niin jälkeen päin saattaa alkaa epäilyttämään. Sipoossa näin todennäköisesti suoalueella kaksi valkovikloa. Niitä en kuitenkaan merkannut havainnoiksi. Viikissä lensi kaksi kahlaajaa lietteen päällä ja totesin heti ne valkovikloiksi. Muistan nähneeni valkoiset kiilat selässä, mutta mitä muuta näin? Näinkö tarpeeksi? Mielestäni ne olivat kookkaita, pitkäjalkaisia ja väritykseltään muutenkin sopivia, mutta jälkeen päin lintukirjaa muiden kahlaajien kohdalta selaillessa epävarmuus iskee. Sama rantasipin kanssa. Kuulin tutun kuuloisen piipityksen ja näin kiikareilla linnun lentävän väräjävin siivin veden pinnan lähellä. Siivissä selkeät valkoiset juovat. Viime vuonna näin samassa paikassa rantasipejä. No, molemmat näistä kahdesta saa varmasti vielä kuvattua ja varmistettua omat epäilykset.

Ajattelin muuten joka tapauksessa, että jättäisin kahlaajat suurilta osin rauhaan tänä vuonna. Eniten minua kiinnostavat tällä hetkellä pikkulinnut (uunilinnut, kertut, kerttuset... miten sen taksonimia tänäpäivänä meneekään?). Sirittäjän (ja mustapääkertun) saapuminen varmaan aloittaa uuden vaiheen, eli pensaiden kyttäämisen. Viime vuonna jäin monta laulua ja hahmoa pusikoista tunnistamatta ja näihin hommiin paras aika on varmaan juuri alkamassa!

Joskus teknisesti huonot kuvat miellyttävät kuitenkin silmää. Haapana.

Punakylkirastas haastavassa valossa

Eräs päivä menin työmatkalla kiikaroimaan Fastholmaan. Näin uiveloparin melko kaukaa, mutten jaksanut kaivaa kameraa esiin. Olin jo lähdössä, mutta pari nokkavarpusta saivat kameran esiin repusta aika äkkiä. Haastava valo, linnut kaukana jne, mutta eiköhän tämäkin taas todistusaineistosta käy.

Kerro, kerro kuvastin...

Harmaahaikara vaanii ruovikossa aivan tien vieressä..

...ja lennähti jäälle tarkastelemaan tilannetta.

Tiiroja! Lähes mahdoton selvittää kala- vai lapintiiroja. Havaintoaika viittaa aikaisempaan muuttajaan, mutta varmistuksen antoi vasta nokan kärjen musta väri. Kalatiira.

Unelias valkoviklo Viikissä

Naaraspeippo. Kauniita ruskean sävyjä!

+9°C ja ei päivääkään...

Käsitellään otsikko välittömästi. Ensimmäiset haarapääskyt. Tänään Herttoniemen ja Viikin rajalla olevilla pelloilla. Kovasti yritin kuvata, mutta en saanut yhtään tarkkaa. Kolme niitä kai oli, lentelivät hetken edessäni ja sitten katosivat.

Out of focus, mutta ei tästä voi erehtyäkään. Kevään mittaan on ollut puhetta vanhasta sanonnasta... joka on kyllä aivan surkea!

Muuten uusia lajeja on taas osunut joka päivälle. Lauantaina kävin Vuosaaressa. Kallvikissa oli vielä jäistä, eikä uutuuksia näkynyt. Pieni parvi timaleita yllätti ruovikossa. Hippiäisiä. Yksi oli lepässä aivan kävelytien päällä, mutta oksiston läpi taas mahdoton kuvata. Uutelasta olin kuullut, että alleja voisi näkyä. Noin kymmenen parvi siellä ensin näkyikin, kunnes niitä kasaantui jatkuvasti lisää paikalle ja lopulta varmaan sata tai kaksi yhdessä läjässä. Ensimmäiset silkkiuikut näkyivät myös ja merikotkakin kävi pyörähtämässä näkösällä. Tukkakoskeloita oli kuulemma myös näkynyt, mutta ei osunut omaan silmään. Metsissä tai niityillä ei näkynyt ihmeempiä.

Sunnuntaina kävimme Lammassaaressa. Toki kamera ja kiikarit olivat mukana, mutta en kummia retkeltä odottanut. Porslahden ja Lammassaaren lintutornit ovat niin kaukana vedestä, ettei ilman kaukoputkea paljoa näe ja vesi on siellä muutenkin jäässä. Ruovikossa tuskin alkaa tapahtumaan kummempia, ennen kuin hyönteiset rupeavat liikkumaan (tai ehkä joku voi havaita luhtakanan tai kaulushaikaran?). Loppumatkasta räyskä kuitenkin lensi rääkyen yli, siitä uusi havainto ja lopuksi pikkutikkakin lennähti kuvausetäisyydelle. Todennäköisesti sääksi kävi kaukana lekuttelemassa, mutta pitää odottaa varmempaa havaintoa.

Seuraavina päivinä työmatkoilla näin taveja, punajalkavikloja, ensimmäisen rautiaisen ikinä ja kivitaskuja. Punajalkaviklojen seurana oli myös muita kahlaajia, mutta liian kaukana tunnistettaviksi. Liroja tai metsävikloja varmaankin. Jälkimmäistä en varmuudella viime vuonna nähnytkään, mutta liroja senkin edestä. Metsäkirvinen saattoi myös vilahtaa, mutta kun näytti lähinnä peräpuoltaan, niin en varmaksi osaa sano sitäkään.

Metsäkirvisen lisäksi mietityttämään jäi vaimea sirittävä ääni ruovikon reunassa. Ihan muutaman metrin päässä olin, mutta mitään en nähnyt ja äänikin loppui sen verran nopeaan, ettei sitä kerinnyt kunnolla paikallistamaan. Ehkä joku hyönteinen?

Pikkutikka

Oli niin lähellä, että pakko laittaa kaksi kuvaa

Ensin oli muutama alli..

..sitten muutama lisää

Hippiäinen oli lähellä, mutta silti vaikeasti kuvattavissa

Arboretumin orava. Pakko kuvata, vaikka ei lintu olekaan!

Ensimmäinen rautiainen ikinä. Vähän hätäinen ja haastava tilanne. Ensin kiikaroin, sitten kuvasin ja seuraavaksi lintu lensi  jo tiehensä.

Mustarastas pesänrakennuspuuhissa

Liekö jo munia pesässä vai vasta koemakaus?

Yritin löytää tukkakoskeloa tänään työmatkalla. Ei näkynyt. Kivitasku kuitenkin lennähti pyörän alta karkuun ja päivittäispisteet saatu. Tässä naaras.

Ja tässä pyörän alta karannut koiras.

Sepelkyyhkyläiset iltapäivälevolla

Räyskä on maailman suurin tiira!

Meriharakka, nokikana...

Viikossa tapahtuu. Melkein joka päivä olen onnistunut näkemään jonkun uuden lajin. Edellisen päivityksen jälkeen punakylkirastas, laulurastas, pajusirkku, nokikana, meriharakka ja merimetso. Hippiäisiäkin on paljon, parhaimmillaan melkein astuu niiden päälle! Siis melkein. Rastaat, peippo ja punarinta täyttävät äänimaiseman nyt. Keltasirkkuja, tilkejä ja hippiäisiä kuule laulavan myös. Viherpeipot ovat jo rauhoittuneet, vai vaikuttaako se vain siltä, kun kaikki muut ovat niin äänekkäitä? Tässä viikon kuvasatoa.

Nokikana Vanhankaupungin koskella.

Varis pesässä

Lähdin töistä Kaivopuiston kautta ja näin Uunisaaressa hermostuneen näköisesti lentäviä vaaleita lintuja. Pelästyin jo, että ei kai tiiroja vielä ole. Ei ollut, tyllejä vain. Viime vuonna en näitä nähnytkään, joten epätarkka lentokuva saa kelvata tässä vaiheessa.

Meriharakat saapuivat muutama päivä sitten. Ja meteli on sen mukainen!

Uunisaaressa oli kalalokkeja. Selkeästi herkissä tunnelmissa!

Merikotka

Pajusirkku. Yleensä sen näkee vain ruo'on päässä laulamassa. Nyt oli evästauko.

Kesällä niinkin arkinen lintu kuin västäräkki. Miten paljon sen näkeminen tuokaan iloa!

Isokoskelot. Niitä näkyy nyt paljon. Molempia sukupuolia. Kesällä koreita uroksia ei sitten juuri näekään.

Erikoisen värinen kanadanhanhi 

Hippiäinen lauloi lähellä. Tässä kuvassa ei ole monia metrejä väliä, mutta on se hippiäinen vain pieni ja tarkennuskin vähän pielessä.

Harakka Arabianrannassa.

Laulurastas lennähti laulupaikaltaan suoraan eteeni. Havuja jäi kyllä vähän väliin estäen täydellisen kuvauksen.

Vähän aikaa sitten keltasirkkuja näkyi vain ruokintapaikoilla. Yleensä parvena. Nyt koiraat koreilevat ja lauleskelevat  siellä täällä.

Kiurun laululento. Vähän aikaa kun viettää Viikon pelloilla, jää aika vahva korvamato.

Käpytikka pesänrakennuspuuhissa. Kaksi koloa osunut silmään lähialueella

Punarinnan laulua kuuluu nyt kaikkialla!

..ja välillä niitä näkyykin.