Kesä tuli jo?!

Huh, vilahtipa aika nopeasti. Blogissa on tietenkin tiukasti seurattu kevään etenemistä. Paitsi että pari viikkoa on tavallaan ollut vähän hiljaisempaa. Muutama viikko sitten tuntui, että kevät tuli ihan ryminällä. Lumet sulivat ja uusia lintulajeja tuli yhtäkkiä vaikka kuinka paljon. Sitten taas vähään aikaan ei tuntunut tapahtuvat mitään. Kunnes nyt on alkanut pikkuhiljaa vihertämään ja pari päivää sitten kuulin ensimmäiset pajulinnut. Tänään iltalenkillä äitin kanssa kuulimme ainakin viisi laulavaa sirittäjää ja Purolahden tornin lähellä räpätti ruokokerttunen. Auringossa olisi ollut ihan t-paitakeli, vaikka mittari olikin ehkä jossain 13 asteen kohdalla.

Pajulintu! Miten ihanaa olikaan kuulla sen haikea sävel pitkästä aikaa. Harmi ettei tästä ole videota. Pajulintu on pieni ja siro otus, mutta laulaa todella antumuksella. Kurkku pullistuu ja laulun aikana pää kääntyilee eri suuntiin, että kaikki varmasti kuulevat.

Sirittäjä oli yllätys. Viime kevään perusteella olisin ajatellut kuulevani tämän vasta vähän myöhemmin. Laulava sirittäjä on muuten kiitollinen seurattava. Se liikkuu aika pienellä alueella puusta puuhun ja laulaa loputtomasti.

Mustapääkerttu. Naaraalla tosin ei ole musta pää, vaan punaruskea. Ihmettelin, että mikä puskassa naksuu. Pajulintu lauloi vieressä, mutta sen varoitusääni on vaimea "hyit". Silmällä en saanut selvää, mutta kameralla sohimalla ja kuvankäsittelyllä sain tämän kaivettua esiin.

Pari viikkoa sitten kävimme Sipoossa Pilvijärven lähistöllä kävelemässä lenkin. Harmiksemme retkelle opastanut kirja on ehkä vähän vanhaa painosta ja iso osa reitistä meni asutusalueen keskellä tai läheisyydessä. Mutta oli sielä metsääkin. Yhdellä järvellä uiskenteli kuikka ja eväspaikaltamme saimme seurata kahden kotkan liitelyä. Nolottaa kun ei siluetin perusteella varmaksi osaa sanoa, mutta eiköhän ne merikotkia ollut, kun kartan perusteella liitelypaikan kohdalla järvikin oli.

Punarinta lauloi kauniisti pienen kuusen latvassa

Tosiharrastaja ei epäile hetkeäkään maa- ja merikotkan siluetin välillä. Itse epäilen, jos ei valkoista pyrstöä näy.

Kotka laskeutui puuhun

Vappuretki oli tarkoitus tehdä Porkkalanniemeen. Olimme viime vuonna siellä munkki- ja simaretkellä ja haahkojen soidinmenot olivat kovaa käynnissä. Tuulisen sään vuoksi menimme Espooseen Vaakkoi-järven alueelle. Lintujen osalta tuntui olevan hiljaista, mutta lopulta evästämään ryhdyttyämme näimmekin toivomamme. Kaakkuri! Nuuksiossahan on kaakkureille tehty kelluvia pesintäsaarekkeita ja kanta voi alueella ilmeisesti verrattain hyvin.

Kirjosiepot ovat saapuneen. Ensimmäinen kuvattu ja toinen havaittu.

Kaakkuri! Harvinainen erämaiden lintu.

Olen kännykkään kerännyt havainnoista listaa ja tänään tuli muuten 100 täyteen. Viime vuonna laskin vain julkaisukelpoisia kuvia, joten epävarmuutta niiden osalta ei paljoa jäänyt. Nyt kun osasta on vain muistikuva, niin jälkeen päin saattaa alkaa epäilyttämään. Sipoossa näin todennäköisesti suoalueella kaksi valkovikloa. Niitä en kuitenkaan merkannut havainnoiksi. Viikissä lensi kaksi kahlaajaa lietteen päällä ja totesin heti ne valkovikloiksi. Muistan nähneeni valkoiset kiilat selässä, mutta mitä muuta näin? Näinkö tarpeeksi? Mielestäni ne olivat kookkaita, pitkäjalkaisia ja väritykseltään muutenkin sopivia, mutta jälkeen päin lintukirjaa muiden kahlaajien kohdalta selaillessa epävarmuus iskee. Sama rantasipin kanssa. Kuulin tutun kuuloisen piipityksen ja näin kiikareilla linnun lentävän väräjävin siivin veden pinnan lähellä. Siivissä selkeät valkoiset juovat. Viime vuonna näin samassa paikassa rantasipejä. No, molemmat näistä kahdesta saa varmasti vielä kuvattua ja varmistettua omat epäilykset.

Ajattelin muuten joka tapauksessa, että jättäisin kahlaajat suurilta osin rauhaan tänä vuonna. Eniten minua kiinnostavat tällä hetkellä pikkulinnut (uunilinnut, kertut, kerttuset... miten sen taksonimia tänäpäivänä meneekään?). Sirittäjän (ja mustapääkertun) saapuminen varmaan aloittaa uuden vaiheen, eli pensaiden kyttäämisen. Viime vuonna jäin monta laulua ja hahmoa pusikoista tunnistamatta ja näihin hommiin paras aika on varmaan juuri alkamassa!

Joskus teknisesti huonot kuvat miellyttävät kuitenkin silmää. Haapana.

Punakylkirastas haastavassa valossa

Eräs päivä menin työmatkalla kiikaroimaan Fastholmaan. Näin uiveloparin melko kaukaa, mutten jaksanut kaivaa kameraa esiin. Olin jo lähdössä, mutta pari nokkavarpusta saivat kameran esiin repusta aika äkkiä. Haastava valo, linnut kaukana jne, mutta eiköhän tämäkin taas todistusaineistosta käy.

Kerro, kerro kuvastin...

Harmaahaikara vaanii ruovikossa aivan tien vieressä..

...ja lennähti jäälle tarkastelemaan tilannetta.

Tiiroja! Lähes mahdoton selvittää kala- vai lapintiiroja. Havaintoaika viittaa aikaisempaan muuttajaan, mutta varmistuksen antoi vasta nokan kärjen musta väri. Kalatiira.

Unelias valkoviklo Viikissä

Naaraspeippo. Kauniita ruskean sävyjä!