Kevät ei olekaan peruttu!

Västäräkistä vähäsen... 

Pyöräilin eilen töistä kotiin ja olisikohan jossain Pohjoisrannan kohdalla kuulunut kesäinen kirkaisu. Olin aiemmin tällä viikolla kuunnellut lokkien ääniä netistä, joten ääni kuulosti tutulta, mutten sopivaa lintua saanut silmiini. Kiersin kotimatkalla Mustikkamaan kautta ja kuulin saman äänen, tosin useammalla suulla. Ensin näin kaukana jäällä muutaman tummapäisen lokin ja sitten niitä lensi useampi ohi. Parikymmenpäinen naurulokkiparvi mekkaloi luodolla ja välillä lähtivät koko porukalla lentoon rääkyen. Naurulokit ovat peruslokeistamme myöhäisimpiä, joten niitä voi hyvällä omalla tunnolla jo sanoa kevätlinnuiksi!

Naurulokkeja ihmetellessäni kuului tuttu törähdys taivaalta. Pari kurkea lensi yli. Melkein heti perään toisesta suunnasta kuului kova honkotus ja monikymmenpäinen hanhiaura lensi yli. Kiitos Leolle vinkistä, aurat kannattaa kuvata, vaikkei ne paljaalla silmällä erikoisilta näyttäisikään. Raitamahaisia lintuja oli tässä parvessa, joten lienevät tundrahanhia. Kotona aloin vähän epäilemään tundra- ja kiljuhanhien välillä, mutta seuraavana päivänä näkemäni vanhempi harrastaja tuomitsi ne tundrahanhiksi.

Trumpetti törähtää

Vanhemman lintuharrastajan avulla nämä määritettiin tundrahanhiksi. Aurassa oli paljon valkovatsaisiakin, mutta ne ovat kai viime kesän poikasia

Pari muutakin ylilentoa tapahtui. Muutama yksittäinen töyhtöhyyppä lensi yli, todennäköinen kottaraisparvi ja joku kurppa. Kurppa sujahti matalalla suoraan ylitseni, en siitä saanut mitään kuvaa, mutta muoto oli hyvinkin... kurppamainen. Kulosaaresta näin vielä Kivinokalla lentävän sepelkyyhkyparven. Kevään ensimmäisiä nekin.

Sepelkyyhkyjä

Tänään päätin kiertää Viikin kautta kotiin. Riskillä liikenteeseen, koska jäinen ja luminen sohjo ei varmasti olisi mukavaa pyöräiltävää. Jalat märkinä joutuikin välillä taluttelemaan. Arabialla näin taas mustan parven ja pääsin todentamaan ne nyt varmasti kottaraisiksi. Jokunen sata sekalaista lokkia oli osin sulalla nurmella sekä muutama valkoposki- ja kanadanhanhi.

Kottarainen on kirjava lintu. Valosta riippuen näyttää aina ihan erilaiselta.

Pian valkoposkisia kakkiaisia on kaikki viheralueet täynnä, eikä kukaan tykkää niistä.

Kanadanhanhi on ylväs ja kookas lintu

Viikin pellolla olikin sitten kymmenittäin kanadanhanhia ja muutama merihanhikin. Näinpä myös parin laulujoutsenia, muistaakseni Helsingissä ensimmäistä kertaa ikinä. Mutta suurimman hymyn huulille sai kirkkaana valkeana liikkuva piste pellolla. Tai useampikin. Västäräkkejä! Miten olenkaan odottanut tuon heiluhännän näkemistä! Jotenkin se on ensimmäinen lintu, joka oikeasti saa uskomaan kesän tuloon.

Laulujoutsenia. Mukava nähdä näitäkin rannikolla enemmän viihtyvien kyhmyjoutsenten sijaan.

Merihanhia

Uuttukyyhkyjä

Töyhtis kylpee kevätauringossa

Pellolla oli myös kiuruja, mutten niistä saanut järkevää kuvaa. Ehkä myöhemmin. Pellon toisella laidalla kaukoputkimiehet olivat kuulemma nähneet kulorastaita, jollaisen itsekin haluasin joskus nähdä ja kuvata. Yksi ainokainen epävarma havainto on viime kesältä. Myös isolepinkäisellä spekuloitiin, mutta jääköön se spekulaatioksi. Uuttukyyhkyjä näkyi myös ja Viikistä lähtiessäni vanhempi lintuharrastaja huuteli perääni ja osoitti taivaalla lentäviä kahta harmaahaikaraa, joten kahtena päivänä sain 12 uutta havaintoa! Kevät ei siis olekaan peruttu.