perjantai 13. huhtikuuta 2018

Meriharakka, nokikana...

Viikossa tapahtuu. Melkein joka päivä olen onnistunut näkemään jonkun uuden lajin. Edellisen päivityksen jälkeen punakylkirastas, laulurastas, pajusirkku, nokikana, meriharakka ja merimetso. Hippiäisiäkin on paljon, parhaimmillaan melkein astuu niiden päälle! Siis melkein. Rastaat, peippo ja punarinta täyttävät äänimaiseman nyt. Keltasirkkuja, tilkejä ja hippiäisiä kuule laulavan myös. Viherpeipot ovat jo rauhoittuneet, vai vaikuttaako se vain siltä, kun kaikki muut ovat niin äänekkäitä? Tässä viikon kuvasatoa.

Nokikana Vanhankaupungin koskella.

Varis pesässä

Lähdin töistä Kaivopuiston kautta ja näin Uunisaaressa hermostuneen näköisesti lentäviä vaaleita lintuja. Pelästyin jo, että ei kai tiiroja vielä ole. Ei ollut, tyllejä vain. Viime vuonna en näitä nähnytkään, joten epätarkka lentokuva saa kelvata tässä vaiheessa.

Meriharakat saapuivat muutama päivä sitten. Ja meteli on sen mukainen!

Uunisaaressa oli kalalokkeja. Selkeästi herkissä tunnelmissa!

Merikotka

Pajusirkku. Yleensä sen näkee vain ruo'on päässä laulamassa. Nyt oli evästauko.

Kesällä niinkin arkinen lintu kuin västäräkki. Miten paljon sen näkeminen tuokaan iloa!

Isokoskelot. Niitä näkyy nyt paljon. Molempia sukupuolia. Kesällä koreita uroksia ei sitten juuri näekään.

Erikoisen värinen kanadanhanhi 

Hippiäinen lauloi lähellä. Tässä kuvassa ei ole monia metrejä väliä, mutta on se hippiäinen vain pieni ja tarkennuskin vähän pielessä.

Harakka Arabianrannassa.

Laulurastas lennähti laulupaikaltaan suoraan eteeni. Havuja jäi kyllä vähän väliin estäen täydellisen kuvauksen.

Vähän aikaa sitten keltasirkkuja näkyi vain ruokintapaikoilla. Yleensä parvena. Nyt koiraat koreilevat ja lauleskelevat  siellä täällä.

Kiurun laululento. Vähän aikaa kun viettää Viikon pelloilla, jää aika vahva korvamato.

Käpytikka pesänrakennuspuuhissa. Kaksi koloa osunut silmään lähialueella

Punarinnan laulua kuuluu nyt kaikkialla!
..ja välillä niitä näkyykin.

3 kommenttia:

  1. Oletko koskaan ajatellut, miten kaunis ilme kalalokilla on, esim. verrattuna harmaanlokin tuimaan katseeseen. Näin tänään työmatkalla naurulokkeja, eilen näimme paljon harmaalokkeja, mutta kalalokkeja en voi sanoa varmuudella nähneeni. Sonjan kanssa bongasimme eilen (15.4.) myös niitä peippoja (puistot ovat täynnä todella kovaäänistä peiponlaulua) sekä ihanan leikkisästi sukeltelevia telkkiä. Niskat alkaa olla kipeinä ja välillä tuntuu, että meinaa kävellä ojaan, kun katselee koko ajan ylöspäin. Harvoin kyllä näen mitään. Nämä sun bongaukset ovat jotekin ihan uskomattomia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lintukirjassakin luki että kalalokki on lempeän näköinen. Mun mielestä ne on vaan aina ollu jotenkin tylsiä, ehkä just kun ovat niin yleisiä. Harmaalokki on taas niin kookas ja komea, puhumattakaan merilokista.

      Telkät on kyllä eloisia!

      Poista
  2. Joo, olin yllättynyt telkkien eloisuudesta. En ollut niitä aiemmin päässyt noin seuraamaankaan.

    VastaaPoista