Blogin synkkä avaus

Kenellekään, joka seurasi Suomi 100 -lintuhaasteeni edistymistä, ei varmaan jäänyt epäselväksi, että hurahdin touhuun ihan kunnolla. Ehkä kun 100 kuvattua lintua tuli täyteen, hurahdus vähän laimeni. Ajattelin kuitenkin jatkaa kuvien julkaisua ja ehkä blogi toimii paremmin, kuin facebook. Suomi 100 -hommassa jäi tavallaan harmittamaan, että joidenkin lintujen kanssa intoilin liikaa kuvien julkaisun kanssa ja myöhemmin sainkin paljon parempia kuvia, jotka jäivät sitten julkaisematta. Olin kuitenkin päättänyt, että yksi kuva per lintu riittää. Tänne voi sitten vähän vapaammin sepostella tarinoita ja laittaa enemmän kuvia.

Tämän vuoden lintuhavainnot alkoivat Tampereella. Kävelimme pienen lenkin kaupunkialueella, eikä kunnon kameraa edes ollut mukana, mutta tilhistä sain kuitenkin jotain kuvia. Muita havaintoja oli harakka, parvi pulleita räkättirastaita, sinitiainen, talitiainen, viherpeippo, urpiainen, varis, sinisorsa, varpunen, pikkuvarpunen ja puukiipijä.

Tilhiparvi puussa

Tilhet ovat kauniita jopa mustavalkoisina

2.1. olin jo kotona ja päätin ottaa kameran aamulenkille mukaan. Koirien ja kameran kanssa operointi on aina vähän hankalaa (parhaimmillaan kunnon raivareiden arvoista), mutta saalista saatiin silti. Kävin läheisellä ruokintapaikalla, missä pähkinänakkeli on pyörii vakioasiakkaana ja niinhän se oli siellä tänäänkin sinitiaisten ja talitiaisten seassa. Maassa pomppi vanha kunnon turdus merula ja paikalle pölähti vielä pieni parvi urpiaisia. Hauska homma, että viime vuonna minun piti matkustaa napapiirin pohjoispuolelle nähdäkseni urpiaisia, mutta tänä vuonna olen nähnyt niitä jo Tampereella ja Helsingissä!

Pähkinänakkeli läheisellä ruokintapaikalla

Urpiaisen perusilme, tympeä

Kotimatkalla kuulin vielä tikan naputuksen kerrostalojen välisestä pienestä metsäalueesta ja näin tähän mennessä havaittuja lajeja olisi 14, ellen nyt jotain jo unohtanut. Saatoin myös kuulla myös timaleja ja peukaloisen rantaruovikossa, mutta varma en niistä äänistä ole.

Käpytikkoja on lähistöllä paljon

Vielä en ole oikein päättänyt, laskenko havaintoja tai kuvattuja lajeja jotenkin erityisesti. Se 101 kuvattua joka tapauksessa olisi tarkoitus tänä vuonna saada täyteen, vaikken ihan yhtä intensiivisesti ajatellut tätä vuotta kameran kanssa viettää kuin viime vuonna.

Niin, aivan meinasi unohtua! Kekseliäs blogin nimi johtuu siitä, että ulkona on niin pimeää, ettei kuvaamisesta meinaa tulla mitään. Riippuen polttovälistä, aukko on säädetty 5.6-6.3:een, suljin 1/160-1/250 ja herkkyys säätyy automaattisesti. Yleensä se on 6400 ja silti kuvat saattavat alivalottua, eli kohinaa ja kuvankäsittelyä riittää.