Uusia lintuja ja pihabongaus

Viikko vai kaksiko on pyörähtänyt edellisestä kirjoituksesta? Sen jälkeen näin työmatkalla merikotkan kerran lentämässä varis perässään Kulosaaresta talojen välistä, mutta seuraavana päivänä kun otin kameran reppuun ja kiersin rannoilla tähyilemässä, ei kotkaa enää näkynyt. Aamulenkeillä kauriseläimet häiritsivät hajuillaan, näin melkein kuvausetäisyydeltä punatulkkuja ja hippiäiskaksikon tutussa paikassa. Punatulkuista puheenollen, missä ne oikein ovat kesällä? Viime kesänä kiertelin kuitenkin metsiä aika paljon ja näin kokonaiset keksi kappaletta vilaukselta. Mystinen lintu. Ennen kun viime vuonna aloin kiinnittämään lintuihin enemmän huomiota, pidin punatulkkua yleisenäkin lintuna. En pidä enää. Samalla punatulkkureissulla kävin myös edellisen tarinan lintulaudalla. Tavallisia peippojahan siellä oli. Ja parvi keltasirkkuja edellen.

Luontoihmisenä pitäisi varmaan nämäkin häiriköt oppia tunnistamaan. Kuusipeura, valkohäntäpeura, metsäkauris?

"Moi, punatulkku tässä. Kohta häivyn, etkä minua näe vasta kun ensi talvena."

Yksi lintuharrastukseni suurimpia tavotteita on saada oikeasti hyvä kuva hippiäisestä...

...tänään ei ollut se päivä

Ukkopeippo

Akkapeippo?

Sinitiainen ruokintapaikalla. Myöhemmin julistettiin pihabongauksen kuninkaaksi.

Äkäisen näköinen räksä lähipuistossa

Viikonloppulenkillä Fastholman kautta näimme hauskasti nakkelin muualla kuin lintulaudalla (joskaan ei se ainakaan usean sadan metrin päässä sieltä ollut) ja uutena lajina tälle vuodelle vihervarpusen. Vihervarpusparvi oli hankalasti taivasta vasten ja jonkin matkan päässä, mutta onneksi maltoin jäädä ihmettelemään ja sain linnut tunnistettua. Sunnuntaina kävelimme vähän urbaanimman lenkin. Läheisen puiston läpi kulkiessamme jäin katselemaan temmeltäviä käpytikkoja ja kun kuvasin toista niistä, huomasin aivan viereisessä männyssä kaksi kuusitiaista. Toinen uusi laji tälle vuodelle. Kuusitiainenkin on ihmeellinen laji. Kuusimetsistä sitä ei ainakaan löydä! Vahingossa ilmestyy jossain, missä sitä vähiten odottaa.

Pähkinänakkeli puussa. Pahoittelut nyt näistä huonoista kuvista, mutta ei voi uskoa ellei näe!

Raitavatsat lepän käpyjen kimpussa

Jos raitavatsat jätti arvuuteltavaa, tämä ei enää juurikaan.

Käpytikat mekkaloivat usein pareittain. Onko se jo kevätkiimaa?

Hippiäisellä on keltainen irokeesi. Kuusitiaisella valkoinen takatukka.

Parus ater

Varpunen vakiopaikalla Karhutien orapihlaja-aidassa. Pikkuvarpunen kuulemma syrjäyttää varpusta, mutta ainakin Helsingissä nämä ovat yleisempiä

Koiralenkin jälkeen menimme samaiseen puistoon suorittamaan Birdlifen pihabongausta. Tunnin ajan katsellaan lintuja ja kirjataan enimmillään samaan aikaan nähty lukumäärä kustakin lajista. Aamupäivä oli ollut kaunis, mutta pihabongauksen aikaan satoi aika reilusti lunta ja aluksi lintuja ei näkynyt missään. Urpiaisparvi lensi yli ja alkoi niitä sitten muitakin näkymään.

Paikalta näki kiikareilla läheiselle ruokintapaikalle joten kuten ja osaan puistakin vain muiden puiden välistä, joten laskeminen oli aika vaikeaa. Sinitiaisia pyöri vaikka kuinka monta, enimmillään samassa puussa 12. Varmasti niitä siinä oli kuitenki lähialueella monia kymmeniä. Urpiaisia oli puussa näkyvillä parhaimmillaan kahdeksan ja ruokintapaikalla niitä pomppi maassa useita koko ajan. Kuusitiainen näyttäytyi kerran, pari kertaa näkyi yksittäinen mustarastas ja jännästi talitiaisia näin varmuudella vain kaksi samaan aikaan. Naakka naakutti ja viherpeippo trrtiiiutti jossain. Kotimatkalla näin variksen, mutta sitäpä ei pihabongukseen laskettu.

Urpiainen lumisateessa