Kevään ääni!

Olen valinnut tämän vuoden kevätäänen, vaikkei kevät varsinaisesti vielä tunnukaan alkaneen. Mutta käydään ensin läpi viimeiset talvikuvat pikaisesti. Muutama viikkohan tässä taas on pyörähtänyt, enkä koneelle asti ole kuvia kamerasta saanut laitettua.

Edellisen tekstin jälkeen kävimme lähialueella eväsretkellä. Tarkoituksena oli mennä jäälle timaleita etsimään ja siitä sitten muutaman metsän läpi pöllöjen toivossa. Timalit löytyivätkin melkein heti, muuta ihmeellistä sillä reissulla ei sitten näkynyt. Ei, vaikka niskat vääränä kuikuilimme kaikki puut läpi.

Kova kuhina ruovikossa!

Nyt sain naaraastakin jonkinlaisen kuvan. Äkäiseltä näyttää.

Seuraavana viikonloppuna kävimme Hakuninmaalla ja Pitkäkoskella kävelemässä. Koskikaraa olin yrittänyt kuikuilla pyörälenkillä Pitkäkoskella aikaisemmin, muttei ollut näkynyt. Nyt näkyi ja näkyi myös joku järjestetty linturetki, joka valtasi kapean sillan. Tilaa ei kuulemma voinut antaa, koska he katselivat lintuja. Kiitos.

Kuinkahan monta kertaa tänäkin vuonna puukiipijä on lennähtänyt läheiseen puuhun, mutta kameran asetukset eivät ole kohdillaan, tai vikkelää lintua ei muuten vain kerkeä kuvaamaan..? No, ei tämäkään kovin kuvauksellinen asetelma ole. Ruskeaa ruskealla.

Joen jäällä oli räpylän jälkiä. Syyllinen.

Koskikara oli uusi bongaus tälle vuodelle

Kiintiöhippiäinen

Toissaviikolla kävelin koirien kanssa pari kertaa ruokintapaikkojen ohi kamera mukana. Yksinäinen tikli oli uusi bongaus. Joku aurinkoinen aamu peipot mekkaloivat ja kisailivat todella keväisesti, mutta samaa näytöstä en ole nähnyt tai kuullut enää uudestaan. Silloin tällöin mustarastas aloittelee pientä lurittelua, mutta vasta tänään näin ja kuulin yhden laulelevan pidemmän aikaa näkyvästi kuusen oksalla.

Yhdessä vaiheessa keltasirkut olivat aina samalla ruokintapaikalla. Vähään aikaan en ollut niitä nähnyt, mutta tällöin löytyi muutama toiselta ruokintapaikalta.

Riehuva peippo on vaikea kuvattava

Vuoden ensimmäinen tikli. Yleensä ne ovat pienissä parvissa. Tämä oli yksin, ainakaan en muita nähnyt.

Kuusitiainen ja talitiainen saman taikinapallon kimpussa.

Alkuvuodesta urpiaisia oli paljon. Ovatkohan ne jo lähteneet takaisin pohjoiseen? Tämä oli ruokintapaikan lähellä yksin. Sain kuvata melko läheltä urpiaista ensimmäistä kertaa. 

Taas...

Varis näyttää kauempaa katsottuna vähän rähjäiseltä ja likaiselta. Läheltä näkee hienot juovat harmaalla alueella.

Pikkuruinen vihervarpunenkin näkyi. Näytti olevan yksin, mutta kun lennähti pois, toinen seurasi ehkä perässään. Missähän vihervarpusetkin kesäisin piileksivät? Hankala taas kuvata taivasta vasten.

Ja sitten varsinaiseen asiaan! Maaliskuu alkaa olemaan lopussa ja kevään pitäisi olla jo täällä. Öisin on edelleen pakkasta ja luntakin on tullut pieniä kerroksia silloin tällöin. Tiaiset ovat lauleskelleet äänekkäästi jo pitkään, käpytikat riehuneet pareittain ja varisten olen nähnyt kantavan risuja varmaankin pesätarpeikseen muutaman kerran. Ainakin ne raakkuvat kovasti ja pitävät pieniä lentonäytöksiä. Näinpä tuossa muuten pari viikkoa sitten punatulkkujenkin riehakkaan soidinmenon! Koiras istui puun latvassa ja päästi matalan vihellyksen välillä. Naaras lensi viereen. Siinä ne istuivat, välillä kuului vaimea vihellys ja välillä toinen lintu käätyi oksalla 180 astetta. Varsin riehakasta. Pieni valkoposkihanhiaurakin lensi yli viikko sitten.

Mutta se ääni, mikä on saanut hymyn huulille ja keväisen fiiliksen, on viherpeipon laulu. Pitkin talvea sieltä täältä on kuulunut tunnistettava trrriiiiiyyyy, mutta harvemmin olen viherpeippoja kuitenkaan nähnyt. Nyt ne ovat alkaneet laulamaan aktiivisemmin ja näkyvämmin. Ulkoillessa ja työmatkoilla kuuluu sieltä täältä iloista pulputusta ja rääkymistä (vai määkymistä?).

Viime viikolla näin Kauppatorilta vedessä muutaman kanadanhanhen ja sen takia otin kameran myöhemmin työmatkalle mukaan. Kanadanhanhia en enää nähnyt, mutta Pohjoisrannasta näin joutsenia ja menin Tervasaareen katsomaan, jos näkisin ne lähempää. Ja toki toivoin, että olisivat muuttomatkalla mereen eksyneitä laulujoutsenia. Kyhmyjoutsenia olivat, mutta muutaman muun uuden lajin sain tälle keväälle. Komeita mustavalkoisia koiraita; isokoskeloita, telkkiä, tukkasotka. Jäällä seisoskeli muutama merilokki ja kauempana harmaalokkeja. Kaiken aikaa vieressä pulputti viherpeippo tai useampikin. Kävin vielä toisenakin päivänä kotimatkalla Tervasaaressa ottamassa muutaman paremman kuvan viherpeipoista ja joutsenista. Kiitos kevättunnelmasta viherpeipot, mutta saisi alkaa jo lämpenemään!

Nämä ajoivat minut Tervasaareen. Kyhmyjoutsenia. Boring.

Selkälokki ja merilokki ovat aina vaikea erottaa. Jotkut tunnistavat muodosta, minä en. Merilokilla on lihan väriset jalat. Ja on hemmetin iso. Vertaappa varikseen!

Telkkäpari 

Pulpulpulpul tiltiltiltil trrriiiiyyyyyt

Isokoskelokoiras on kaukaa katsottuna selkeän mustavalkoinen. Tässä valossa pää on vihertävä.

Näistä joutsenista en saanut selkoa. Laulujoutsen olisi aina kiva nähdä, koska rannikolla ovat niin harvinaisia.

Helsingin ensimmäinen pikkuvarpunen

Ne muutamat kerrat kun olen viherpeippoja tänä vuonna nähnyt, ne ovat pönöttäneet aika tylsinä paikallaan. Eipä enää. Hieno lintu!

Niin kuin suurin osa lintunaaraista, viherpeippokin on aika maltillisen näköinen, mutta kaunis kuitenkin.

Viherpeippo on tosielämän angry bird

Upeat kevätvärit

Lisään vielä puhelimen muistiinpanoista listan nähdyistä lajeista tähän loppuun. Kai nuo kuvatut olisi myös jotenkin hauska laskea, että 101-haaste pysyisi yllä ja blogi jatkaisi viime vuoden teemaa... Ja jos yrittäisi useammin tyhjennellä kameraa, että saisi vähän kompaktimpia päivityksiä...

1. Harakka
2. Punatulkku
3. Räkättirastas
4. Talitiainen
5. Sinitiainen
6. Viherpeippo
7. Urpiainen
8. Varpunen
9. Varis
10. Sinisorsa
11. Tilhi
12. Pikkuvarpunen
13. Puukiipijä
14. Mustarastas
15. Pähkinänakkeli
16. Kalalokki
17. Kyhmyjoutsen
18. Käpytikka
19. Palokärki
20. Kanahaukka
21. Lapinpöllö
22. Naakka
23. Kesykyyhky
24. Peukaloinen
25. Varpuspöllö
26. Hippiäinen
27. Pyrstötiainen
28. Vihervarpunen
29. Kuusitiainen
30. Merikotka 
31. Selkälokki
32. Korppi
33. Peippo
34. Viiksitimali
35. Järripeippo 27.2. arboretum
36. Närhi 1.3. Herttoniemi/Viikki
37. Helmipöllö 3.3. 
38. Koskikara 11.3. Pitkäkoski
39. Tikli 13.4. Hirvenpää yksin
40. Kanadanhanhi 23.3. Kauppatori
41. Valkoposkihanhi 25.3. Aura Hallainvuoren yli n. 7
42. Merilokki 27.3. Tervasaari
43. Isokoskelo 27.3. Tervis
44. Telkkä 27.3.
45. Tukkasotka
46. Harmaalokki Tervis

Järripeippo, närhi, helmipöllö

Nyt on lauantai ja tähän asti on varmastikin ollut tämän talven kylmin viikko ja tuskin enää kylmempää tulee. Herttoniemessä vajaa 20 pakkasta aamuisin. Kaunista on kuitenkin ollut, joten varustin itseni extrakerroksella vaatteita tiistaina ja kiersin töihin Arboretumin kautta. Olen muutaman kerran nähnyt siellä samassa paikassa hippiäisiä ja kuusitiaisia. Molemmat ovat hauskoja pikkulintuja ja varsinkin hippiäisen hyvän kuvan metsästäminen jatkuu totisena.

Ensimmäisellä pysähdyksellä saatoin ehkä nähdä yli lentävän hippiäisen, mutta muuten lähinnä perustinttejä ja olisiko joku punatulkkukin vilahtanut. Varsinaisessa määränpäässäni lehtikuusissa pyöri sinitiaisparvi ja niiden joukossa yksi kuusitiainen. Jonkun punakellertävärintaisen linnun näin nopeasti. Urpiainen osui seuraavaksi silmään, joten oletin ensimmäisenkin olevan semmonen, vaikka isommalta näyttikin. Aurinko ja etäisyys tekevät välillä asioiden arvioimisesta hankalaa, joten annoin asian olla.

Vähän matkan päässä katselin taas pikkulintuja ja yhtäkkiä kuulin kovan suhahduksen, ohitseni kiisi vaalea hahmo ja sitten kuului pieni mätkähdys. Mustarastaat rupesivat mekkaloimaan ja lensivät etäämmälle. Kuulostaa dramaattiselta, mutta aivan kuin hävittäjä olisi kiitänyt korvani ohi. Ssshuuiih. Koosta päätellen varmaankin varpushaukka.

Hippiäistä en nyt tällä(kään) reissulla tähtäimeen saanut, mutta käveltyäni kierroksen ja palattuani lehtikuusille, näin taas punakellertävärintaisen linnun vilahdukselta. Tämän blogin noloin hetki on tavallisten peippojen luuleminen järripeipoiksi, mutta kun tämä lintu asettui näkyville hetkeksi, niin enää ei voi erehtyä. Kovin hyvää kuvaa en etäältä saanut, mutta järripeippohan se siellä!

Kuusitiainen on kaunis lintu. Oman kokemukseni mukaan se on rauhallisempi ja hiljaisempi kuin sini- tai talitiainen ja siksi kiehtovampi. Kuusitiasen näkeminen ilahduttaa aina. Varsinkin jos sillä on töyhtö pystyssä.

Urpiaisellekin maistuvat lehtikuusen siemenet

Myös sinitiainen on ihan ok

En parempaa tai esteettömämpää kuvaa järripeiposta saanut, vaikka se lähempänä jossain vaiheessa olikin. Mutta sininen taivas ja risuja, kiva kuvahan se tämäkin on, eikö?

Seuraava seikkailu tapahtui torstaina. Lähdin koirien kanssa pihalle ja kaikki tekivät tarpeensa ensimmäisen parin sadan metrin kävelyn jälkeen. Kaksi koiraa vaikutti sen verran surkeilta, että vein ne sisään lämpimään ja lähdin yhden kanssa pidemmälle lenkille. Kävin kuuntelemassa, olisiko peukaloinen vielä paikallaan. Ei kuulunut. Fastholmasta kävelin jään kautta seuraavalle niemelle tarkkaillen samalla ruovikkoa, josko näkyisi timaleja. Ei näkynyt. Pakkaslumi on muuten äänekästä askelten alla, joten kaikkea ei aina kuule. Aloin asettelemaan koiralle takkia paremmin ja samalla kuulin ihmeellistä jupinaa puista. Muutama naakan kokoluokkaa oleva lintu lensi yli ja punertava väri paljasti ne närhiksi. Niitä oli yhteensä kuusi. Ne pörhentelivät otsahöyheniään, jupisivat toisilleen ja välillä lennähtivät puusta toiseen. Hauskaa toimintaa seurata, mutta kuvaamisen kannalta taas haastavaa kun olivat korkealla, kaukana ja risujen takana.

Kolmas seikkailu ei varsinaisesti ole seikkailu, vaan hauska sattuma. Miten se voikaan olla, että joskus kävelee kolme tuntia metsässä tähyillen jokaisen puun tarkkaan. Ja mitään ei näy. Tänään kävelin koirien kanssa pari sataa metriä kotoa ja näin puussa pörheän palleron. Ei muuta kuin juoksujalkaa kotiin kameraa hakemaan.

Pöllöjä näkee niin harvoin, ettei niihin ole juuri tullut kirjallisuuden tai netin kautta edes tutustuttua. Tämä näytti isommalta kuin varpuspöllö, mutta mitä niitä nyt sitten muita onkaan ja miltä ne näyttävät? Helmipöllöön osuivat tuntomerkin parhaiten.

Ensin oli uinuva pallero

Sitten tuli varikset herättelemään

Mahtaa muuten ärsyttää, jos ikinä ei saa nukkua rauhassa

Tuijotuskilpailu

Varikset häipyivät. Takaisin unille.

Talvi is best!

Jotenkin tuntuu, että talvesta on ihmisillä yleensä negatiivista sanottavaa. Eipä se pimeys, märkyys ja kylmä itseänikään kovasti innosta. Mutta nyt on kunnon talvi, ollut jo jonkin aikaa. Päivä on pidentynyt ja ulkoilureiteillä näkyy iloisen oloisia ihmisiä.

Kaurisongelma pääsi tavallaan vähän kärjistymään, joten koirien kanssa on ulkoiltu vähemmän metsän puolella. Tänään oli aikataulullisesti kevyt aamu ja todella kaunis sää, joten päätin ottaa kameran pitkästä aikaa mukaan. Jos vaikka edes talitiaisesta saisi hyvän kuvan. Aurinkoisella säällä tarkennus on nopeaa ja voi käyttää järkeviä valotusasetuksia, joten sitähän kuvaa melkein mitä vain ihan ilokseen. No, koiralenkillä ei paljon muuta kuin se talitintti näkynytkään, mutta kun aikaa oli, kävelin vielä työmatkan ohessa pikkulenkin Kivinokan metsässä.

Tintti karisuttelee lunta oksalta

Kaunista on ilman lintujakin

Ai niin, näinhän minä variksiakin. Ruokintapaikalla ruokailemassa, harvemmin näkee niin.

Ja harakoita. Tästä olisikin tullut hauska kuva, muttei mistään päässyt oksattomasti kuvaamaan.

Kivinokalta odotin jotain mukavaa sattumaa. Kanahaukka, hippiäinen, ehkä joku muu tikka kuin käpy... Tiaiset toki mekkaloivat, joku yksinäinen tai kaksinainen punatulkku näkyi ja saatoin kuulla urpiaisia. Urpiaisiahan tässä asuinalueellakin näkyi vielä jokin aikaa sitten, mutta ei enää vähään aikaan. Yksinäistä hippiäistä vaanin jonkin aikaa, mutta ei se tullut kovin lähelle ja metsässä oli kovin varjoistakin. Rannalta vilkaisin ruovikkoon ja siellä kiipeili punaruskeita palleroita röyhyjen kimpussa. Viime kesänä käytin lukemattomia tunteja Lammassaaren pitkospuilla tähtäillessäni lentäviä asioita saamatta ikinä kunnon kuvaa. Nyt lampsin jäälle ja sain hampaan koloon jääneen asian hoidettua. 

Mitäs palleroita sielä kiipeilee?

Kyllähän nuo jo kauempaakin erottaa, mutta tästä maskista on vaikea erehtyä! 

Viiksitimali auringossa

Ponnistus...

...ja seuraavaa ruokoa kohti

Siemen suussa

Ajauduin itse yleiseen ansaan. Viiksitimalikoiras on räikeämmän näköinen ja siksi sitä varmaan on helpompi kuvata. Naaras on vähemmän juhlallisen näköinen, mutta oikeastaan jopa tasapainoisempi ja kauniimpi.

Olin töihin lähtiessäni puntaroinut, josko olisi Lammassaaren kautta pyöräillyt, mutta ajattelin sen vievän aivan liikaa aikaa. Eikä siitä mitään varmuutta olisi ollut, että timaleita sieläkään olisi nähnyt. Tuntui isolta helpotukselta, että sain näitä vihdoinkin kuvattua, eikä sitä asiaa "tarvi" enää väkisin suorittaa. Hippiäinen onkin sitten varmaan se seuraava riippakivi. Se on ehkä hienoin lintu mitä on, mutta yksipuoleinen rakkautemme osoitti taas luonteensa, kun olin jo lähdössä Kivinokasta. Pyörän vieressä lennähti hippiäinen kuuseen, pääsin olemaan aika lähellä, mutta vikkelä otus ja vaihteleva valo ei antanut armoa.

Lähimpää otettu ja terävin kuva hippiäisestä. Pää puskaan. Yksipuoleista rakkautta.

Edellisen bloggauksen jälkeen ei muita ihmeellisiä havaintoja ole sattunut. Kuvasin metroasemalla yksi pakkasaamu varpusia, variksia ja naakkoja. Joku viikonloppu kävimme Kruunuvuoressa. Pari kesää sitten siellä oli vielä paljon rakennuksia jäljellä. Enää taisi olla yksi. Lintuja siellä ei juuri ollut. Omakotitaloalueella siinä lähellä sentään viherpeippoja. Sipoonkorvessakin kävimme. Siellä oli räkättirastas ja käpytikkoja. Ei juuri muuta.

Herttoniemen jätehuolto

Kiilusilmä ja sen kaveri

Hertan tomaatit ovat jäässä...

..siksi me asioimme s-ryhmällä

Kruunuvuoressa oli ennen kiva käydä, kun siellä oli monta mökkiä jäljellä. Iso osa on kai poltettu. Tämä taisi olla viimeinen pystyssä oleva. Kamerassa oli 28-millinen linssi, mutta usko tai älä, oikealla olevassa männyssä on puukiipijä.

Kenen kolo ja kuka repi sisustukset?

Oletteko panneet merkille kuusten käpytilannetta? Jossain vaiheessa aloin miettimään asiaa ja Kruunuvuoressa näin ehkä ensimmäiset kuusen kävyt tänä talvena.

Viherpeippo on äkäisen näköinen lintu. Tämä tuskin tykkäsi kuvatuksi tulemisesta.

Kiva kuva peiposta. Niitä näkyy ruokintapaikoilla joskus.

Toinen kuva peiposta. En oikein tiedä, missä tämä on otettu. Kuvauspäivänä ei muita kuvia ole, mutta kiva tunnelma.

Kuusi kauniisti jäässä Sipoonkorvessa. Räksä vielä sulana, ainakin pää kääntyi.

Näitä riitti Sipoonkorvessa. Missä harmaapäät ja pohjantikat?