Pöllöjä ja sirkushuveja

Viime viikko oli kuluneen alkutalven tyyliin pääasiassa synkkä. Lämpö plussan puolella. Taisin pyrstötiaiset joku päivä nähdä korkealla puissa, tai sitten en. Peukaloinen rätisee joka aamu vakiopaikallaan ruovikossa ja mustarastaat mekkaloivat omaa pilpatustaan. Joutsenpari palasi paikalleen, kun vesi on taas sula. Pyöräharrastuksen parissa näin palokärjen melko läheltä, mutta eipä ollut kameraa mukana. Viime vuonnakaan en onnistunut kunnon kuvaa palokärjestä saamaan, joten sinänsä kutkuttaisi sekin saada kuvattua. Myös kanahaukka lensi rauhassa yli aika matalalta.

Synkkää on ollut. Pimeydestä erottuu vain mustarastaan kirkas nokka.

Kyhmyjoutsen kävelee teatraalisesti vetten päällä.

Sunnuntaina oli aurinkoinen sää ja pikkupakkanen. Vuoden kaunein päivä. Kuulin aiemmin toiselta lintuharrastajalta, että lähellä on majaillut lapinpöllö, joten lähdimme sitä etsimään. Metsässä liikkuessamme lähistöltä alkoi kuulua varisten mahdoton raakkuminen ja ajattelinkin, josko ne olisivat pöllöä hätistelemässä. Mekkaloivan parven ylilento tapahtui vähän äkisti ja kameran asetukset olivat kohdassa sysimetsä, eikä taivas, joten kunnon kuvia en saanut. Selkeästi isompi hahmo variksia ja harakoita kuitenkin pakoili. Mekkala pysähtyi vähän matkan päähän kuuseen, muttei siellä enää näkynyt juuri muuta, kuin kasa raakkuvia variksia, jotka nekin lehahtivat hetken päästä pois.

Huuhkajaako varikset hätyyttelevät?

Kova on meteli, mutta kenelle raakutte?

Lähimetsissä on muutakin elämää kuin linnut. Yleensä kauriit liikkuvat pienemmällä porukalla, sunnuntaina niitä käveli peltoaukealle kuusi peräkanaa. Siinä meni meidän koko perheeltä pasmat vähän sekaisin, kun yksi koira alkaa kiljumaan kuin teurastettava sika ja sinkoilemaan ympäriinsä lyhyessä hihnassa.

Perherauhan järkyttäjät

Jatkoimme matkaamme ja kiikariporukan esiintymistiheys kasvoi. Jotkut supisivat kalliosta ja suuntasimmekin läheiselle rantakalliolle, jolta näkyi parvi sinisorsia uiskentelemassa ja niiden lähistöllä joitain muitakin sorsia, mutta olivat liian kaukana meille tunnistettavaksi. Kiikariväkeä kuhisi entistä enemmän ja lopulta sitä oli järjestäytynyt ihan katsomoksi asti. Siellähän se lapinpöllö istui koivun oksalla.

Mitä lie sorsia? Liian kaukana tunnistettavaksi

Katsomo. Tai ainakin osa siitä.

En ole koskaan aiemmin vastaavaan bongarilaumaan törmännyt. Jännä tunne kyllä, kun tavallaan lintuhommissa kuitenkin hakee jotain luontokokemusta. Siellä se pöllö pönötti uneliaan oloisena, kun ihmislauma osoitteli sitä kiikarein ja objektiivein. En tiedä, miten paljon pöllö moisesta häriintyy, ihan reilua hajurakoa siihen kuitenkin pidettiin. Mutta siellä me olimme muiden joukossa pällistelemässä tätä ihmettä ja kuviakin otin, vaikka ne melkein samat kuvat oksalla istuvasta pöllöstä on jo muiden toimesta jaettu netissä varmaan moneen kertaan. Kaunis se kyllä oli ja kiva nähdä. Toivottavasti lintu saa rauhassa puuhailla, mitä tänne ihmisten ilmoille on ikinä tullutkin puuhailemaan.

Niin, ja katsomon joukosta kuiskittiin huuhkajaa takaa ajaneesta varislaumasta. Itse en kuvista varmaksi osaa sanoa, mutta liekö se ensin näkemämme iso lintu sitten ollut huuhkaja?

Kotimatka meni sirkusshokista toipumiseen ja juuri ennen kotipihaa päästiin taas tuttuun ja turvalliseen. Räkättirastas. Mutta miksi ne olivat pöyheitä ja lihavan näköisiä Tampereella, mutta kesäkunnossa Helsingissä?

Kiinnittääkö kukaan huomiota räkättirastaan kuvioihin ja kauniisiin väreihin vai onko se vain ärsyttävä ja äänekäs marjavaras?